6.4.2013

Om att leva i bubblan

Igår läste jag inlägget Hurahtaminen tekee vauvavuodesta onnellisemman på Lähiömutsi-bloggen. Jag rekommenderar inlägget varmt om du bara behärskar finska. Och jag rekommenderar inlägget både för dem som är föräldrar till små bebisar men också åt dem som inte har barn.

Här kommer ett av de bästa styckena i texten:
"Pari esimerkkiä kummallisesta vastakkainasettelusta. Jos mä liimaan joulukorttiin kuvan meidän kissoista, se on söpöä ja ehkä harkitusti ironistakin. Mutta jos mä liimaan joulukorttiin kuvan lapsesta, se on noloa ja mammautunutta toimintaa. Jos mä fiilistelen Pariisin muotiviikoilla esiteltyjä mallistoja, se on ainakin tietyissä piireissä suotavaa ja merkki muodin yläkulttuurin seuraamisesta. Mutta jos mä fiilistelen uusia lastenvaatemallistoja, se on noloa ja mammautunutta toimintaa. Jos mä päivitän harva se päivä Facebookiin juovani skumppaa ja syöväni vietnamilaisia rullia parhaassa seurassa, se on kuulia ja normaalia. Jos mä päivitän Facebookiin leikkiväni lapsen kanssa palikoilla makaronilaatikkolounaan jälkeen, se on noloa ja mammautunutta toimintaa. Jos mä vietän päiväkausia etsien netistä ja kaupoista parhaita osia mun mintunvihreään kaupunkipyörään, se on sporttista ja urbaania. Jos mä etsin ja vertailen päiväkausien ajan turvallista, sopivaa ja kivaa pyöräilykypärää lapselleni, se on noloa ja mammautunutta toimintaa. Keksikää itse lisää, ei ole vaikeaa."

Jag är en av dem som tyckte att de flesta bebisrelaterade statusuppdateringarna var dötråkiga. Eller folk som laddade upp en massa bilder på sina barn var irriterande och lite pinsamma. Nu är jag där själv. De flesta av mina blogginlägg, statusuppdateringar och uppladdade foton är bebisrelaterade. Och ganska ofta har jag lite skit fiilis över det eftersom jag är medveten om att väldigt många tänker som jag gjorde förr.

Mitt liv just nu handlar mest om min bebis. Jag är ju hemma med honom. Jag försöker också hinna träna och träffa vänner och kompisar. Det är ungefär allt som ryms i mitt liv just nu. Om ett halvt år ska jag tränga in jobbet i mitt liv. Då kommer jag att vistas utanför babybubblan största delen av dagen. Jag tänker på det med vemod fast jag samtidigt ser fram emot att börja jobba.

Så egentligen är det väl onödigt att känna skitfiilis över den bilden man ger av sig själv i social media. Den här tiden är ändå så kort att då får väl folk vara irriterade på min babybubbla om de så tycker (man kan faktiskt trycka på unfollow på Instagram, låta bli att gå in i babyfotoalbumet på Facebook eller skippa den här bloggen). Jag borde inte bry mig om det eftersom jag är lycklig här i bubblan. Känner ett konstigt lugn som jag inte gjort någonsin tidigare i mitt liv. 

Och så vet jag att det också finns dom som tycker om att läsa mina uppdateringar och se på babybilderna. Som typ min mamma, muahahaa!

5 kommenttia :

  1. Tästä aiheesta olisi paljonkin sanottavaa, mutta kun kirjoitan puhelimella vauvan köllötellessä vierellä, pakko tiivistää. :-)

    Ymmärrän kyllä hyvin senkin, jos ei halua nähdä toisten vauvahehkutuksia facebookissa. Erityisesti lapsettomuudesta kärsivälle se voi olla vaiheesta riippuen rankkaa. Silloin voi ja ehkä kannattaakin piilottaa vauvaihmisen statukset. Itse yritän silti olla jokseenkin hienotunteinen tämän asian suhteen, vaikka itsekin kirjoitan ja julkaisen usein vauva-aiheisia juttuja.

    Tuosta vauvavuodesta puolestaan - itsellenihän tuo käsite on täyttä utopiaa. Mielenkiinnolla seuraan Suomessa asuvien keskustelua aiheesta, sillä se kertoo paljon kulttuurista. Täällä Hollannissahan ei juuri ole mahdollista hurahtaa, koska äitiyslomat ovat niin lyhyet (mikä vauvavuosi?). Itsekin olen joutunut menemään osa-aikaisesti töihin jo tammikuussa. Toisaalta ero on se, että kun Suomessa äitiysloma loppuu, silloin mennään ihan kokoaikaisesti töihin. Minä ja mieheni taas olemme osa-aikaisesti töissä ihan pysyvästi, silloinkin, kun "vauva" on jo isompi, hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sulla on kyllä hyvä pointti. Mutta toisaalta on aika mälsää jos ei omaa onneaan saa koskaan hehkuttaa koska pitää ajatella kaikkia niitä jotka voi pahottaa mielensä. Mulla on myös facebookkavereita jotka inohavat HeiaHeiasta tulevia treenipäivityksiä mutta en mä sen takia ole lopettanut niitten jakamista. Saan usein itse inspistä muiden treenistatuksista. Ja facebookissahan on just se hienous että ihmisiä ja sovelluksia voi piilottaa omasta news feedistä. Ei toisen onni ole multa mitenkään pois. Ärsyttää marmattajat :D

      Just puhuin ystäväni kanssa siitä että miten utopistista on että Suomessa voi olla niin kauan kotona. Olen tietty todella kiitollinen että täällä menee asiat näin mutta ihmisten täytyisi myös muistaa miten etuoikeutettuja me olemme Suomessa. Mutta tässäkin aina löytyy niitä marmattajia :) Monet töihinpalaajat ovat myös osittaisella hoitovapaalla jonkin aikaa. Mekin olemme tätä vaihtoehtoa miettineet.

      Poista
    2. Olen ihan samaa mieltä kanssasi kummastakin jutusta. :-) Onhan se kieltämättä vähän tylsää, jos pitää piilotella omaa onneaan, mutta ehkä senkin suhteen on kultainen keskitie? Ja tosiaan, Suomessa ollaan todella onnekkaita, kun on niin pitkä äitiysloma ja hoitovapaat sun muut.

      Poista
    3. Totta. Jostain syystä pidättelen enemmän Facebookissa näitä vauvajuttuja kuin esim. blogissa tai instagramissa. Blogiin kun täytyy itse hakeutua ja instagramisa saa mitä tilaa :D

      Poista
  2. Jag förstår att folk gärna vill skriva om sina barn - även om jag själv har lite svårt att tycka det är intressant, men det beror ju säkert på att jag själv inte är mamma...

    Men det jag tycker är irriterande är folk som BARA skriver om sina barn - HELA TIDEN.
    Visst att det är livsomvälvande och nytt och spännande när man blir förälder och det tar säkert upp hela ens värld - men det måste ju finnas annat att skriva om också...ibland...tycker jag.
    ;)

    VastaaPoista

Roligt att du kommenterar!